On se ihme ja kumma, kun ei ruokahuolto pelaa.
Katsos, kun meillä oli juomakilpailu. Joimme viime yönä liki kaksi kupillista vettä
ja nyt mahassa hölskyy. Tavallisesti me juomme vuorokauden aikana
molemmat astiat puolilleen. Olihan meillä syömiskilpailukin,
mutta emmehän me jaksaneet syödä kaikkia raksuja. Vähän jäi astian pohjalle ruokaa.
Jälleen kerran vedettiin pitkää tikkua ja herätysvuoro lankesi minulle.
Tuukka ja Touko eivät kuulemma uskalla käydä herättämässä palvelusväkeä,
Airaa ei kiinnosta ja Ada nyt on sellainen, että se ei herätä ketään,
menee vain tyytyväisenä sänkyyn nukkumaan jos saa herätysvuoron.
No, minä poika hyppäsin sänkyyn ja hiihdin edestakaisin tyynyjen välissä.
Vastauksena tuhinaa ja kuorsausta... Äiti oli laittanut puhelimensa patjojen väliin,
etten vain tiputa sitä. Se taitaa jo tuntea temppuni.
Oli sentään tuolilla jäänyt kynä ja vihko, joitain muistiinpanoja olivat tehneet.
Ja sainhan minä herätettyä ne, kun tassulla tyrkkäsin kynän ja vihon lattialle.
Ne näyttivät vihaisilta, mutta kumpikaan ei noussut ruokkimaan meitä.
Ei kuulemma ollut ruoka-aika, ja olihan meillä raksuja vielä.
Saimmehan me lopulta märkäruokaa ja lisää vettä. Raksujakin saimme,
mutta emme me jaksaneet niitä enempää syödä, eikä vettäkään tee mieli,
ainakaan vielä. Parvekkeella puimme yöllistä kilpailuamme.
En enää ikinä juo niin paljon yhdellä kerralla, mahahan siinä tulee kipeäksi!
Nyt ei jaksa muuta kuin pötkötellä ja huokailla.
Ai niin, ja kun ruoasta puhutaan, tämä vielä pitää kertoa: kun palvelusväkemme
illalla lähtee jääkiekko-otteluun, me saamme jäädä siksi aikaa herkuttelemaan.
Ajatella, päättömiä ahvenia ilman haisevia sisälmyksiä, ja voi miten niiden pyrstöt
mukavasti rutisevat kun niitä pureskelee! Nam!
RAMPE
Moi Raimo! Nyt on jotain ihan kummaa tekeillä, kun ei täälläkään tahtonut ruokahuolto pelata, ei kait Palveuskunta ole tehnyt jotain salaista sopimusta??? Meille ei myöskään jätetty kuin raksuja ja vettä yöksi ja aamulla sitten oltiin kiukkuisia kuin ampiaiset! Kun Isukki tuli aamuajelulta ja Mamma nukkui vielä, niin me piiritettiin se keittiöön ihan kokonaan ja sitten se älysi antaa meille märkäruokaakin, jotain härkäsoossia. Parempaakin on saatu, mutta kyllä sitä nälkäänsä söi. Me ollaan opetettu Saijakin syömään märkäruokaa, se söi aikaisemmin pelkkiä kuivia raksuja ja joi vettä. Joskus kun Palvelijat käy kalatiskikaupassa, me saadaa silakkafileitä, kun ne on kuulemma siistimpiä syödä eikä löydy piilotettuja herkkuja mistään, sanoo Siivooja. Ei se kanssa ymmärrä mitään, tottakai herkut pitää piilottaa, ettei joku Rohmu syö kaikkia. Mutta kyllä ne joskus on fiksujakin, ne kävi kaupassa ja osti sen ristikkolehden, missä oli teidän kuva ja Mamma sanoi, että se sivu säästetään, kun Isukki täyttänyt sen muuten. Pitäkää vaan kuria Palvelijoille, niin mekin pidetään täällä! Terkuin Ykä ja Ylermi PS: kyllä tytötkin lähettää terkkuja
VastaaPoistaNuo kalat on Vesijärvestä ongittuja, sen verran hyvin on palveluskuntamme ymmärtänyt meidän kalantarvettamme, että ovat loppukesän kulkeneet ongella. Talvella saadaan sitten taas kaupasta ostettuja. Oli yllätys, että Airakin tuli heti syömään ahvenia, vaikka on syönyt tähän saakka vain raksuja ja nakkia. Terveisin Rampe
VastaaPoistaMoi Rampe! Täytyy nyt kyllä sanoa, että on Isukilla ainakin koulutus mennyt perille; meiltä loppui kinkku eilen ja kun Mamma halusi iltapäivälehdet tänään, niin Isukki menikin ostamaan ne ilman eri komentoa ruokakaupasta ja osti samalla kinkkua lisää! Terkuin Ylermi
Poista