Minä olen kissajengin uusin jäsen enkä vielä kunnolla tutustunut kavereihini.
Raimo-niminen kissa on käynyt minua monesti haistelemassa
ja se tuntuu aika mukavalta. Ada sen sijaan vain sähisee.
Olen asunut täällä pari viikkoa ja kyllästynyt elämään saunassa.
Nyt olen muuttanut sängyn alle. Välillä nukun kirjahyllyssä pienessä tilassa,
jota kutsutaan yksiöksi. Siellä on kuulemma ennen asunut Kaisla-kissa.
Tykkään ulkoilla parvekkeella, mutta se on vähän pelottavaa,
koska tässä asunnossa on ihmisiä. Tänään hiippailin parvekkeelle katsomaan maisemia.
Ulkona näkyi puita ja autoja. Mielenkiintoisinta oli seurata kahta koiraa,
jotka kävelivät parkkipaikan poikki. Toinen koira oli harmaa ja toinen ruskea.
Ne eivät olleet kovin suuria koiria ja niiden menoa oli turvallista seurata korkealta.
Tuukka jahtasi kärpäsiä.
Kun olin lähdössä sisälle, äiti seisoi parvekkeen ovella. Sillä oli kamera
ja se otti minusta kuvia. Minä sähisin äidin jalkojen juuressa ja mietin,
uskaltaisinko puikahtaa sisälle. Keräsin rohkeuteni ja vilahdin äidin jalkojen ohitse.
Kipitin suoraa päätä eteiseen ja jäin sinne istuskelemaan. Kun huomasin,
ettei kukaan seurannut minua, menin syömään.
(Ihmiset vähän hymähtelevät ruokailutavalleni, mutta minun mielestäni
on aivan luonnollista nostaa etutassut nätisti kupin reunalle.)
Ehkä minä totun ihmisiin, ainakin ne vaikuttavat kilteiltä.
Ne antavat minun olla rauhassa eivätkä yritä silittää tai ottaa syliin. Jos olen kävelyllä,
ne siirtyvät kauemmaksi ja puhuvat nätisti. Sitä paitsi sain tänään kissankarkkia
ja vielä myöhemmin muutaman palan lämmintä jauhelihapihviä.
syysterveisin AIRA
Minä katselen koiria ennen kuin ne ehtivät kulman taakse.
Tuukka näki kärpäsen.
minä eteisessä
minä syömässä raksuja
Aira on ihana, me tykätään, sanovat Ykä ja Ylermi, äitsykkä tosin sanoo että kyllä tytötkin Airasta tykkäävät, olkoon sitten niin, sanotaan me herrasmiehet.
VastaaPoista