Missä pikkukissa?



Adan päivä

Minä olen Ada, kissajengin arkajalka. Äiti kutsuu minua Krokotiilisilmäksi,

koska minulla on vihreät, suuret silmät.

Minä olen myös Sänkykissa (aina sängyssä)

ja Sylikissa (aina syliin kerjäämässä).

 

Seuraan poikien rymyämistä mieluiten sohvan selkänojan päältä.

Sieltä näen leikit hyvin, mutta saan samalla itse olla rauhassa.

 

Rauhallisina hetkinä otan nokoset sohvalla...

 

...tai kiipeilytelineen katolla.

Silloin joku pojista saattaa nukkua ihan vieressä, haavissa nimittäin.

 

Voi ei, pojilla on taas juoksuleikki menossa kesken juomataukoni!

 

Kesällä matkustimme pohjoiseen mummolaan.

Matkustaminen oli ihan mukavaa. Sain välillä karkkia

ja kopissani oli heiniä, joita rouskutin vähän väliä.

Minä olin oikein reipas tyttö koko matkan ajan!

 

Mummolassa oli paljon lapsia. Minä vähän arastelin niitä,

mutta antauduin välillä silitettäväksi ja se oli ihanaa!

Eniten minua mummolassa kiehtoi isojen poikien huone,

jonka ovi oli koko ajan kiinni.

Niinpä minä kökötin nurkan takana (kuvassa)

odottamassa, että isot pojat unohtaisivat oven raolleen.

 

Minäkin olen vähän Pelicans-fani, pakostakin...

 

...mutta mieluiten tuijotan ottelun aikana äitiä ja isää, en niinkään peliä.

Airan päivä

Asuin kissatalolla noin kaksi vuotta ennen kuin löysin oman kodin.

Äiti kävi välillä jututtamassa minua ja syötti kissankarkkeja.

Minä sähisin sille, mutta totta kai karkki kelpasi!

Äiti ihastui minuun, ja vihdoin minä valloitin sydämet niin,

että äiti ja isä antoivat minulle kodin.

 

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa menivät saunoen.

Joskus tuli kuumat oltavat, kun kiuas oli päällä.

Kerran isä joutui häätämään minut pois,

kun olisin muuten jäänyt saunomaan hänen kanssa.

 

Lopulta jatkuva saunassa makaaminen alkoi kyllästyttää.

Lähdin tutkimusmatkalle ja löysin olohuoneesta kivan paikan,

jossa voi istuskella rauhassa maisemia katsomassa.

 

Naapuritalon koirat kiinnostavat ehkä eniten...

...varsinkin kun niitä voi tarkastella turvallisen välimatkan päästä.

 

Kerran meillä oli niin hyvää ruokaa, että minun oli suorastaan pakko

lähteä piilopaikasta keskellä päivää. Me saimme pakastettua ahventa!

 

Pojat näyttävät viettävän aikaansa kirjahyllyssä.

Minäkin päätin kokeilla, mutta en oikein tykännyt.

 

Olen löytänyt oman lempilelun. Se on ostettu Adalle ja Rampelle,

mutta ne eivät leiki sillä koskaan. Äiti kertoi,

että tämä pesukarhu on oikeasti koiranlelu.

Minä tykkään painella tassulla lelun vinkuvaa häntää.

Välillä otan lelun kanssa nokoset.

 

Silloin tällöin haluan omaa rauhaa, ja silloin hiippailen saunaan.

Minun ollessani saunassa ei sinne ole kenelläkään mitään asiaa.

Raimon päivä

Meidän koti on maailman paras koti.

Isä osti sohvalle tällaisen nallen. Me nukumme nallen sylissä vuorotellen.

 

Olin ehtinyt asua omassa kodissa muutaman viikon,

kun äiti ja isä päättivät, että minulle on hankittava kaveri.

Ada oli sellainen arkajalka, ettei se halunnut leikkiä minun kanssa.

Niinpä Touko muutti Tuukka-veljensä kanssa meille,

ja Touko on nyt minun paras kaveri!

 

Tässä minä ja Touko olemme päiväunilla.

 

Joskus nukun yksin. Yritin nukkua haavissa,

joka odotti asentamistaan. Huono paikka!

 

Uudet paikat pitää koenukkua heti. Myös pöytäliinat pitää testata.

 

Joskus askartelen äidin kanssa. Me leikkaamme lehdistä

Pelicans-artikkeleita ja liimaamme niitä leikekansioon.

 

Ennen pelkäsin imurihirviötä. Siivouspäivinä piilottelin saunassa.

Mutta nytpä en enää pelkää mitään!

 

Kesällä kävimme mummolassa Pohjois-Pohjanmaalla.

Kesken matkan minun oli päästävä samaan koppiin Kaislan kanssa.

Siellä oli mukava matkustaa.

 

Mummolassa oli paljon paikkoja testattavana, muun muassa

sohvalle unohtuneen aikakauslehden päällä oli mukava ottaa päikkärit!

Toukon päivä

Minä olen tällainen puolipitkäkarvainen pojannassikka.

Tältä näytin viime keväänä! Komeaa partaa piti leikata

ja kiskoin sitä itsekin irti, koska se oli niin pahasti takussa.

Aivan kamalaa! Eskimolaatikossa mökötin ja mietin,

olenko enää kunnon mies, vaikka komea parta onkin poissa.

 

Kun uusi parta alkoi kasvaa, kaulaa kutitti maan perusteellisesti.

 

Toisaalta kesällä oli mukava nautiskella auringosta

ilman valtavaa partaa.

 

Jossain vaiheessa unohdin partakarvani kokonaan.

Ei enää nolottanut olla Touko pienellä parralla.

Tässä kuvassa tutkin äidin uutta laukkua.

 

Sitä paitsi näin syksyn myötä parta on alkanut uudelleen kasvaa...

 

Toivottavasti parrasta tulee yhtä komea kuin viime talvena,

ilman takkuja tietenkin!

Tässä kuvassa minulla on komea parta, oikeastaan leijonanharja.

Minä olen huipulla, Tuukka-veljeni kurkistelee kopista

ja Rampe makaa kiipeilytelineen lattialla.

Tuukan päivä

Hei! Minä olen Tuukka, pikimusta komistus!

Asuin veljeni kanssa kissatalolla liki vuoden, ennen kuin löysimme oman kodin.

 

Meillä on monenlaisia nukkumapaikkoja.

Tässä on Kaislan pesä, jossa me pojat nukuimme vuorotellen.

Nykyään pesä on tyhjillään.

 

Meillä on myös majakka. Raimolla on tapana kaataa se,

ja veljeni Touko tykkää tarkkailla maailman menoa majakan katolta.

Tässä minä olen majakan kolmannessa kerroksessa päiväunilla.

 

Joskus nukumme matkustuskopeissa.

Tämä koppi tuntuu vähän ahtaalta. Enhän minä edes mahdu tänne kokonaan!

 

Me ulkoilemme parvekkeella kaksi kertaa päivässä.

Meillä on parvekkeella pari pahvilaatikkoa,

pöytä ja sitten on kissojen teltta!

Minä tykkään loikoilla teltan katolla.

 

Jotta parvekkeen ovea ei laitettaisi kiinni,

on joskus oltava kynnysvahtina.

 

Vähintään kerran viikossa meillä riehuu hirviö nimeltään imuri.

Silloin on parasta pysyä piilossa, mieluiten saunassa, jonne hirviö ei tule.

 

Meidän perhe kannustaa erästä jääkiekkojoukkuetta.

Joukkueen nimi on Pelicans.

Käsittääkseni pelikaani on lintu... Voikohan sitä syödä...

Äiti tosin sanoo, ettei lintuja saa saalistaa,

me kissat kun olemme lemmikkejä, emme mitään villipetoja.

 

Kyllä kissana oleminen on mukavaa!

Isänpäivän filosofiaa

Kyllähän leikkiminen on ihan mukavaa, mutta...

 

...kuulehan nyt, Rampe!

Miksi minun pitää aina leikkiä äitiä ja sinä saat aina olla isä?

Minäkin haluan joskus olla kotileikissä isä ja kiipeillä sinun selässäsi!

 

No käytä nyt vähän älliäsi, Touko!

Minä olen luultavasti kymmenien ellen jopa satojen pikkukissojen isä,

siis ihan oikeasti. Kuinka monta lasta sinulla on, ei varmaan yhtään.

Minä sen sijaan olen juossut pitkin peltoja ja metsiä

ja hurmannut tyttökissan toisensa jälkeen.

Siksi minä en ikinä, en siis IKINÄ, suostuisi olemaan äiti, en edes leikisti!

 

Jaa, jaa... Mutta onhan meillä täällä tyttöjäkin,

joiden kanssa voit leikkiä kotia.

 

Touko rakas. Sinä olet minun paras kaveri!

Silloin kuin sinä vielä asuit kissatalolla, äiti ja isä puhuivat,

että minulle pitäisi hankkia leikkikaveri, koska Ada on tuollainen tylsimys.

Sitten ne menivät kissatalolle ja katsoivat, kun sinä rymysit Sofian kanssa.

Sitten ne päättivät, että sinusta tulisi minulle hyvä kaveri.

Sen jälkeen kaikki oli selvää pässinlihaa. Sinä ja Tuukka muutitte meille

ja siksi minä leikin mieluiten sinun kanssasi!

 

Ai, olenko minä oikeasti sinun paras kaveri?

 

Totta kai olet, Touko!

Adako muka Sänkykissa...

Jostain kumman syystä Ada
on saanut lempinimekseen Sänkykissa.

Se selittynee näiden kuvien avulla.

 

Pidemmittä puheitta tässä esittäytyy Ada:

 

Ai minäkö muka Sänkykissa? Ei pidä paikkaansa! Tavallinen kissa minä olen.

 

Ensin sängyssä oli oikein kiva loikoilla...

 

...mutta sitten joku pöllö sai päähänsä, että minä muka pissaan sänkyyn.

Niinpä sängyn päälle levitettiin muovi, eikä sen päällä ollut kovin kiva olla.

 

Lopulta keksin, että sänkyyn on mentävä heti,

kun palvelusväki on noussut ylös.

Näin ne eivät ehdi peittää parasta nukkumapaikkaa muovin alle!

 

Puhtaat lakanat kuuluvat asiaan!

Niissä on niin mukava venytellä...

 

...ja jäädä loikomaan venytysasentoon.

 

Voihan siinä asennossa pienet nokosetkin ottaa.

Ja kun ottaa ne keskellä sänkyä, ei kukaan mahdu viereen,

ja minä saan olla emäntä edes yhdessä paikassa!

 

Hei! Kuka vei peitot!

Ai niin joo, taitaa olla taas lakananvaihtopäivä.

 

Peittoja ei näy vieläkään... Täytyy tyytyä tähän paperinpalaan,

vaikkei tähän mahdu kunnolla kuin etutassut.

 

Elokuvailtoina parasta ovat Salatut Elämät.

Jos katsellaan jääkiekkoa, minä tuijottelen palvelusväkeä.

Tässä olen saanut kaksi saalista: hiiren ja kaukosäätimen.

Ja uskaltaakin joku ottaa jommankumman hyppysistäni ja vaihtaa kanavaa!

 

Älkääkä häiritkö uniani!

 

Syysterveisin Ada (Sänkykissa?)