Ah, laatikoita!

Aivan kuin kissajengillä ei olisi käytössään

pesää, majakkaa tai kiipeilytelinettä...

Niissä nukutaan kyllä,

mutta mieluiten kissat (etenkin veljekset) viihtyvät

pahvilaatikoissa.

 

Touko: Jaha, ei ole isompaa laatikkoa eteisessä tällä kertaa...

 

Touko: Äidin ylioppilaslakki oli maailman parhaassa laatikossa, tässähän on katto ja kaikki!

 

Touko: Kunnon kauneusunet riittävät, kosmetiikkaa ei tarvita.

 

Tuukka: Kuka tämän laatikon kaatoi? En minä ainakaan!

 

Touko: Mokomakin äiti! Taas on laatikkoa puolillaan rojua,

ja minä en meinaa mahtua sekaan!

 

Tuukka: Kaislaa ei näy, mutta Kaislan lelu kylläkin.

Nyt saa mintun tuoksuinen tiainen kyytiä!

 

Tuukka: Jaha, Kaislaa ei vieläkään näy. No, kai se on nyt iltapesun aika...

(Tämä laatikko oli mukana Kaislan leikeissä.

Kaisla oli laatikon sisäpuolella ja Tuukka tai Raimo ulkopuolella.

Reikien kautta oli mukava huitoa kaveria.)

 

Touko: Tämähän on paratiisi! Sitä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla,

kun löytää pahvilaatikon kirjahyllystä.

 

Tuukka: Lempilaatikossa mahtuu vähän oikomaan tassujakin.

 

Touko: Just Do It. Nukuttaa...

 

Raimo: Minähän en laatikkoon mene!

 

Tuukka: Ja minä en mahdu!

Touko: Tämä on minun lempilaatikkoni, ei sinun tänne tarvitsekaan mahtua.

(Pippuri jyrsi tämän monta vuotta vanhan pahvilaatikon reunat,

mutta edelleen laatikko on kovassa käytössä.)