Tää päivä on ollu ihan kamala!
Yhtäkkiä mut herätettiin kesken päikkäreitten
ja hätisteltiin kuljetuskoppaan.
Automatka meni ihan hyvin eikä mua ees pelottanu.
Lääkärin ootushuoneesaki oli paljo kahtelemista
ko sielä oli niin paljo koiria.
Sitte me mentiin lääkärihuoneeseen
ja kaikki kammottavuus alko!
Mää sihisin ja sähisin ja menin nurkkaan piiloon.
Ne laitto mun päälle pyyhkeen ja kuunteli mun hengitystä
ja sitte ne pisti minuun kaks piikkiä.
Enhän mää siitä paljo rauhottunu
joten ne pisti vielä yhen piikin.
Mää ampasin toiseen nurkkaan ja yritin olla skarppina,
mutta pikkusen mua kyllä väsytti...
Ko mua alko nukuttaa oikeen kunnolla,
minut punnittiin. Ne totes, että oon lihonu kilon!
minut punnittiin. Ne totes, että oon lihonu kilon!
Sen jälkeen minut vietiin röntgeniin.
Sinne mää menin hoitajatätin kans kahestaan.
Lopulta lääkäri näytti jotain ihme kuvia
ja sano, että epäilee mulla olevan astman.
Hoitaja piikitti minuun vielä kaks piikkiä,
niisä kuulemma oli jotaki lääkettä.
Mää nukuin koko kotimatkan.
Ko äiti yritti harjata mua, mää ampasin oitis pystöön
mutta eihän mun jalat oikeen kantaneet.
Mää sain semmosen käsittelyn,
että äiti piti peittoa mun päällä ja harjas mua
ja isä harjas mua ja ajeli mua semmosella isoäänisellä koneella.
Mää olin sitte niin poikki,
että annoin äitin pitää mua sylisä.
Ko äiti vihdoin laski mut takasin koppaan
heräilemään, pojat tuli mua rohkasemaan.
Touko ja Tuukka halus heti omia kopin itelleen.
Rampe kysy, miten mun lääkärireissu meni.
Se sano, että on käyny samasa paikasa iteki
eikä tykänny ollenkaan.
Mää en jaksanu alkaa rupatella Rampen kans
joten käänsin kylkeä ja jatkoin unia.
AIRA
