Minä olen Ada, kissajengin arkajalka. Äiti kutsuu minua Krokotiilisilmäksi,
koska minulla on vihreät, suuret silmät.
Minä olen myös Sänkykissa (aina sängyssä)
ja Sylikissa (aina syliin kerjäämässä).
Seuraan poikien rymyämistä mieluiten sohvan selkänojan päältä.
Sieltä näen leikit hyvin, mutta saan samalla itse olla rauhassa.
Rauhallisina hetkinä otan nokoset sohvalla...
...tai kiipeilytelineen katolla.
Silloin joku pojista saattaa nukkua ihan vieressä, haavissa nimittäin.
Voi ei, pojilla on taas juoksuleikki menossa kesken juomataukoni!
Kesällä matkustimme pohjoiseen mummolaan.
Matkustaminen oli ihan mukavaa. Sain välillä karkkia
ja kopissani oli heiniä, joita rouskutin vähän väliä.
Minä olin oikein reipas tyttö koko matkan ajan!
Mummolassa oli paljon lapsia. Minä vähän arastelin niitä,
mutta antauduin välillä silitettäväksi ja se oli ihanaa!
Eniten minua mummolassa kiehtoi isojen poikien huone,
jonka ovi oli koko ajan kiinni.
Niinpä minä kökötin nurkan takana (kuvassa)
odottamassa, että isot pojat unohtaisivat oven raolleen.
Minäkin olen vähän Pelicans-fani, pakostakin...
...mutta mieluiten tuijotan ottelun aikana äitiä ja isää, en niinkään peliä.
Hei Ada! Kyllä sitä saa olla arka, niin minäkin olen. Katson kyllä tarkkaan, miten muut kaverit ovat Mamman ja Isukin kanssa, samoin jos tulee vieraita ihmisiä. Mutta Mamma ja Isukki on luvanneet, että täällä ei ikinä koskaan tarvitse pelätä mitään ilkeitä ihmisiä, se on hyvä juttu se. Ja kyllä minä olen tullut vähän rohkeammaksi ja opetellut syömään muiden kanssa kosteaa ruokaa ja herkkujakin enkä enää aina juokse karkuun, kun joku katsoo minuun päin. Että kyllä se siitä, vähitellen. Terkkuja sinulle ja muille lähettää Saija (paitsi Mamma nyt haluaa kutsua Saijuliiniksi, kutsukoot nyt sitten...)
VastaaPoistaSaapa nähdä, milloin meidän uusin kissa Aira oppii syömään märkäruokaa, se kun rouskuttaa pääasiassa raksuja. Minulle sen sijaan maistuu melkein kaikki, tänäänkin söin kanaa enemmän kuin kukaan muu! Terkuin Ada
Poista